7.10.2014, Winchester, Englanti
Istun tällä hetkellä vanhempieni kotona sohvalla, ja kova päänsärky jäytää koko kalloa. Päänsärky on tuttu kaveri, mutta viimeisen kahden vuoden aikana sekin on kasvanut kokonaisvaltaisemmaksi. Se ei kuitenkaan ole ainoa kipu. Jäytävä alaruumiiseen sijoittuva kipu, kuin joku piikittäisi sisuskalujani sykkivällä piikkityynyllä tai kaivertaen sisuskalujani tulisella puukolla on koko ajan läsnä. Se paheni eilen matkustaessa tärisevässä bussissa, sen jälkeen istuen tärisevässä autossa. Eilinen matkustus tuntuu edelleen kehossa pahalta, ja kivun myötä väsymys on niin kovaa, että tekisi mieli vain laittaa silmät kiinni ja nukahtaa näille sijoilleni. Keho ei sitä kuitenkaan tee, kun nukkuminen ei tässä olotilassa onnistu, pahentaen väsymystä. Lopputuloksena koskee mahaan, kipu säteilee jalkoihin, koskee päähän, koskee olkapäihin, koskee kyynärvarsiin, koskee alaselkään. Keho tuntuu olevan pelkkää kipua, johon pitäisi tottua. Haluaisin tottua. Silti siihen ei totu.
8.10.2014, Winchester, Englanti
Tästä on tullut minun arkeani. Ja tämä arki tulee olemaan pääosassa tässä blogissa. Miten selvitä kivun kanssa, johon kukaan ei löydä syytä, kipulääkkeet ei auta, pää ei toimi, ja tämä kaikki ahdistaa ja masentaa? Suomalaisen sisun tapaan, vastaan aina että ei tässä auta muu kuin pärjätä. Silti olisi kivaa välillä olla pärjäämättä, olla välittämättä, ottaa vapaapäivä tästä kivusta ja tuntemuksista mitä se kehossa aiheuttaa. Valitettavasti siihen ei ole mahdollisuutta.
9.10.2014, Winchester, Englanti
Ajattelin blogin aloittamista pitkään, ja tämä on ollut työn alla heti vuodenvaihteesta lähtien. Silti nykyään kaiken aloittaminen on hankalaa, jopa tämän. Aion silti yrittää blogin pitämisen, jotta arkipäivissä olisi jonkinlainen rutiini olemassa. Toivon tämän toimivan myös terapeuttisena väylänä tämänhetkisen elämäntilanteen hallitsemisessa, ja jopa tajuamisessani. Tervetuloa seuraamaan arkeani kipujeni piinapenkissä.
